Uusi elämäni alkaa huomenna konkreettisesti. Neljästä vuodesta kaksi olen tätä pohtinut. Liian kauan. Kummallista on vaan se, että kaikki tapahtuikin niin nopeasti. Nyt siitä on tasan viikko, kun pullautin suustani ne sanat ulos, joita niin kauan olin siellä pitänyt. En halua jatkaa näin. En näe meillä tulevaisuutta yhdessä, ahdistus tästä suhteesta vaivaa tasaisin väliajoin. Kaikki tuntui vaan niin epätodellista, mitä nyt tapahtuu? Ja sitten kaikki tapahtuikin nopeasti. Huomenna hän muuttaa pois, vie tavaransa ja minä jään tänne yksin.