Tuntuu siltä kuin tämä ero ja kaikki siihen liittyvät tunteet olisivat kuin iso pallo, jossa on pieni reikä. Siitä reiästä pikkuhiljaa tulee ulos ilmaa, asioita joita käsittelen. Jos koko pallo poksahtaisi kerralla, en pystyisi sitä kaikkea kestämään. Kaunkohan kestää, että koko pallo on tyhjentynyt ja mitään ei tarvitse enää pohtia? No tuskin vielä, niin vähän aikaa on vasta kulunut.

Pahimmalta tuntuu tämä yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne. Haluaisin vaan tietää jonkun päivämäärän koska tämä tunne loppuu, vai loppuuko ikinä? Tuntuu siltä, kuin olisin yksin kaikkien asioideni kanssa.. kaikilla muilla on joku. Välillä vaivaan päätäni sillä asialla, että löydänkö koskaan enää ketään rakasta. Joudunko koko loppuelämäni olemaan yksin? En todellakaan kaipaa tällä hetkellä mitään miesseikkailuja, mutta silti ajatus tästä asiasta vaivaa päätäni.

Olo on levoton aina kun ei ole jotain konkreettista tekemistä. Tuntuu, etten kestä hetkeäkään yksin täällä asunnossa näiden ajatusten kanssa. Vaikka kestänkin. Tuntuu vaikealta vain rauhoittua, aivot raksuttavat 24/7.